Meidän perheeseen jäi sitten viime talven pentueesta Namu, BISS Hanishan Bowwow Wow. Kenenkäänhän ei todellakaan pitänyt jäädä. Tai no, nartun piti, mutta sellaista ei sitten tullut...
Tuo nappula on kertakaikkiaan MAHTAVA! Erityisesti luonteeltaan, mutta myös ulkonäöltään.
Viisi viikkoisena katselin sitä, että
"voi luoja mikä mötikkä. Ihan liian lyhyet jalat ja ihan liian lyhyt kaula ja ihan liian lyhyt selkä (!) ja kaikki liian lyhyttä. Ihme, että se pystyy liikkumaan noin sulavasti".
Pikkupentuna tyyppi oli niin kerta kaikkisen vieraan näköinen, että hautasin ajatuksissani sen jo sohvaperunaksi.
Vaan siinä 7-8viikkoisena, kun pennut alkavat olla ns. omannäköisiään, oli tapahtunut jotain. Heidi oli pentuja meillä kuvailemassa ja yht'äkkiä jäin tuijottamaan tuota rumaa ankanpoikasta. WAU!
Eikä ole tarvinnut mieltä enää muuttaa; Namu ehti käydä neljässä pentuluokan näyttelyssä täällä. Suomen vinttikoirien erikoisnäyttelyssä 2. urospentu, Virossa basenjien erikoisnäyttelyssä 2. urospentu, Baltian voittajassa VSP-pentu ja meidän omassa näyttelyssämme basenjispesialisti Marja Talvitiellä BIS-pentu!
Tällä
hetkellä Namu on lainassa Amerikassa ja valioitumiseen on matkaa vain
yhden majorin verran eli 12pistettä on jo kasassa viidestätoista.
Reilu viikon päästä lähden Namulaisen perässä lomareissulle ja hakemaan pojan kotiin. Ikävä on jo ihan mahdoton!
 |
Namu ensimmäisen näyttelynsä jälkeen handlerinsa Carolynin sylissä. Kuvassa mukana Namun Suomesta hakenut Chris (Sundiata basenjit)
Ensimmäisessä USA:n näyttelyssään Namu oli Best Of Winners, paras pentu ja voitti suuren hound-penturyhmän. Tuloksena kaksi pistettä. |
